sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Bäk. Takas.

En ollut kauaa poissa, olin vain kolme viikkoa! Enkä mä mennyt mihinkään, en vain kirjoittanut kuulumisia. Eikä se johdu siitä etteikö niitä olisi ollut, koska kuulumisia ihmisellä riittää!

Jos harrastaisin luetteloimista, luetteloisin kolmen viimeisimmän viikon kuulumiset pötköön. Allekkain, ehkä ranskalaisin viivoin. Ja miksipä ei! Otetaan käyttöön ranskalainen viiva, tuo ranskalaisen salaatinkastikkeen pikkusisko!

-Jouduin puolukametsällä hirvikärpästen joukkohyökkäyksen uhriksi, sain allergisen reaktion, iho tulehtui ja jouduin syömään antibioottikuurin.

- Peukalo on vieläkin niin kipeä etten saa tehtyä kaikkea mitä treeneissä pitäisi. Ja ennen kaikkea mitä haluaisin.

- Se ruskea pikkukoira joka löytyy usein sohvastani on kaivanut vuoden ensimmäiset tryffelit. Siitä tulee iloiseksi, sekä minä joka saan käsiini tuon mielettömän herkun että koira joka saa kaivuupalkkioksi jonkun kuolleen hajuisen tonnikalanaudanmahaherkkukakkareen.

-Muita sieniä en ole pahemmin löytänyt lukuisilla metsäretkilläni. Hiukan mustatorvisientä, muutama kuiva kantarelli ja yksi tatti, siinäpä kaikki. Odotan suppilovahverokautta.

-Löysin Lidlistä uuden treenitopin sekä toisesta kaupasta trikoot. Kelpaa.

-Olen harjoitellut aivan hulluna laulamista, pitkästä aikaa. Koira laulaa mukana, se välillä rasittaa.

-Lyötiin treenikamujen kanssa hynttyyt yhteen, nautittiin Bodari-drinkkejä (kirkas viina, kivennäisvesi, ei jäitä) ja puhuttiin crossfitista. Yökerhossakin käytiin.

-Huomasin liikkuvuuteni parantuneen merkittävästi sitten helmikuun. Tämä ei liity millään tavalla edellisen kohdan yökerho-osuuteen, vaan huomioni on lähinnä treeneihin liittyvä.

-Asetin itselleni säännön, jonka mukaan saan syödä vain kerran päivässä leipää. Muuten söisin sitä koko ajan. Nytkin.

-Ystävän koira oksensi autoni takapenkille kahdet puolukkayrjöt.

-Junassa haluaa välillä matkustaa ja sitten muistaa miksi se on niin kamalaa. Ihmiset.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti