Ootsä laihtunu?

Näihinhän olemme tottuneet:

"Laske painoindeksisi!"
"Montako kiloa matkaa normaalipainoon?"
"Huijaa itseäsi pienemmällä lautasella!"
"1500 kcal päivässä riittää!"
"Pudota puoli kiloa viikossa tällä ohjeella"


Ja näitä tarjoilee Voimaserkku:

"Syö useammin"
"Syö enemmän"
"Älä jätä ruokailuja väliin!"
"Näin nostat painoa 2,5 kiloa kolmessa viikossa!"


Kreatiini on yksi tutkituimmista ja turvallisimmista urheilijoiden lisäravinteista. Aloitin kolmisen viikkoa sitten kreatiinikuurin tukemaan lihasten kasvua ja tuomaan lisää voimaa treenaamiseen. Vaikka itse treenaaminen, oikeanlainen ravinto ja lepo ovatkin lihaskasvun kulmakivet, on mielestäni ihan hyväksyttävää tehdä tällaisia ihmiskokeita itsellään. Ja kyllä, puolueettoman lahtelaislaboratorion raati siellä nyökyttelee, koeihminen on hengissä ja hyvinvoiva! Ja kaksi ja puoli kiloa painavampi! Koe on siis onnistunut. Kreatiinin kuuluukin kerätä lihaksiin nestettä ja tätä kautta nostaa kehonpainoa, joten ei syytä huoleen. Lisääntynyt paino on lisääntynyttä nestettä. Treenitehoissa en vielä ole huomannut suurtakaan eroa, koska meneillään oleva kausi on aika kevyt, mutta jokapäiväisissä fleksaussessioissa kokovartalopeilin äärellä pullistellessani huomaan olkapään ja hauiksen saaneen jo ihan kohtalaisesti paukuraa! Äläkä yhtään ihmettele siellä, kaikki pullistelee. Peilaa ja hauistaan pullistaa. Nyt tuntuu, että kerääntynyt neste on muuttanut suoraan yläraajoihini. Sehän sopii! Kukapa ei tahtoisi olla toppikunnossa marraskuussa?

Törmäsin jossain netissä maailman ihanimpaan lauseeseen. Lauseeseen, joka sai tiu'ut ja enkelten laulun helisemään korvissani. Se meni jotenkin näin: "Voimanostaja ei tule koskaan olemaan painoindeksin mukaan normaalipainoinen." Oh! Kuulostipa ihanalta! Jotenkin armolliselta. Mutta eihän se tietenkään pidä paikkaansa. Voimanosto on painoluokkalaji, ja esimerkiksi karsintarajoja tarkastellessa on oltava edes jonkinlainen käry oman mätisäkkinsä tämänhetkisestä painosta, jotta tietää millaisia määriä sitä rautaa on nosteltava kisoissa pärjätäkseen. Tällä hetkellä oma yhteistulokseni riittäisi jos kisaisin nykyistä alemmassa painoluokassa, mutta tarkoitukseni on pitää tämä paino ja nostaa enemmän rautaa, toisin sanoen tuloksen pitäisi olla siellä vähän alle kolmensadan kilon tietämillä. Sinne ei ole pitkäkään matka, ja oletan saavuttavani tuon maagisen kolmensatkun rajapyykin tulevan talven aikana.

Miten niitä tavoitteita sitten saavutetaan? Treenaamalla fiksusti. Syömällä paljon, syömällä tarpeeksi, laadukasta ruokaa. Nukkumalla kuin pikkuporsas. Ja sitten taas treenaamalla. (Tai en minä oikeasti tiedä, kun en ole vielä yhtään mitään saavuttanut, mutta näin olettaisin! Näin on isot pojat ja tytöt kertoneet!) Ja taas syömällä. Itse olen tottunut sellaiseen kolmen-neljän tunnin välein syömiseen. Jos väli venähtää yhtään neljää tuntia pidemmäksi, tunnen sen madaltuneina energiatasoina, suomeksi sanottuna kiukkuna. Ei kulje ajatus, tai tulee paha ajatus. Tätä pidemmät välit myös kostautuvat holtittomampana syömisenä illemmalla, tai typerämpinä syömisvalintoina. Hei euron juustot, otan teitä kymmenen! Kun syö säännöllisesti, aineenvaihduntakin pysyy käynnissä eikä kesken päivää tule hirvittäviä väsymysnotkahduksia. Eikä kukaan taida olla niin kettu, että saisi neljän tunnin välein syötyä itsensä ihan ähkyyn. Sekin siis vältetään syömällä säännöllisesti.

Oma paino on tällä hetkellä jokseenkin asia, joka on ihanykshailee. Indeksien, normien ja mittareiden mukaan olen joka tapauksessa ylipainoinen. Pääasia on kuitenkin se oma fiilis, ja tällä hetkellä tunnen itseni aivan rautaisen hyväkuntoiseksi ja vahvaksi. Viihdyn tässä ruumiissa, on kiva tehdä sen kanssa yhteistyötä! Vaaka mittaa painon, mutta se on vain yksikkö muiden yksiköiden joukossa. Mittanauhaa voisi tietysti käyttää, jos huvittaisi, mutta ehkä kaikkein spesifein mittaustulos oman kehon muutoksesta saataisiin käymällä kehonkoostumusmittauksessa. Se tietysti maksaa jonkun verran, ja silläkin hinnalla saa vaikkapa kilon jauhelihaa, kasviksia monta kiloa ja litran piimää. Niiden syömisestä taitaa ihmiselle olla enemmän hyötyä kuin ulottuvuuksiensa kartottamisesta.

Salin pikkujouluissa useampikin ihminen kysyi olenko mahdollisesti laihtunut. Olin vähän että näääää, mulla on vain treenitopin sijaan hyvät rintsikat!