Viikkokatsaus, kevytversio

Suoritin matonpesun käyttäen sekä perinteisiä että kokeellisia menetelmiä. Perinteisyyttä edustaa mäntysuopa. Painepesuri häilyy perinnetavan ja kokeellisuuden rajalla, autotallin edustalle levitetty pressupohjainen pesupaikka ehkä enemmänkin uutta innovatsioonia. Tähän ryhdyin ei niinkään kodin puhtaus silmäkulmassa häämöttäen vaan lähinnä raivostus naapurin löytämää moottorisahaa kohtaan. Kolmatta päivää. Ärrärrärrr. Säestin kiroten. Kiroten niin maan ------sti. Vaikka se on oikeasti kivaa puuhaa! Ja matonpesustahan seuraa suursiivous. Niin että jokainen lattialista tulee pyyhittyä. Ja sohvan irrotettavat osat pestyä. Ja niin edelleen.

Koiraystävä täytti vuosia, nakkikakkuun ilmestyi kahdeksan kynttilää! Hotkis ja röyh, se se on karvaisen ystävän kiitos. Ja riippukeinussa piti syntymäpäivän kunniaksi köllöttää. Yhdessä lojuttiin. Mikäpä siinä ollessa, uusin Mari Jungstedtin dekkari käpälässä ja vesipullo toisessa. Vieressä väsymätön vahtikoira.

Marjat kyspyy ja ne pitää kerätä.

Mikään ei ole niin kekseliäs kuin marjanpoimija, jolta meinaa loppua kädet kesken:

Kurkkuja tulee tänä vuonna paljon. Tein tismalleen saman säilönnällisen operaation niille kuin viime vuonna, mutta nyt jo voi arvata että ihan erimakuisia niistä tulee. Ei osu salama samaan puuhun kahta kertaa!

Ja jos löytää lähes kilon mustiatorvisieniä sekä kantarelleja, tulee riemumielelle!
Kausi on avattu, lempikausi, sienikausi!

Niinkuin viikkokatsaus kertoo, kotona on vietetty paljon aikaa. Metsässä myös. Kotona on ihana olla jos on koko kesän ollut sieltä pois. Treenikausikin on avattu niinkuin viime postauksessa kerroin, mutta siitä kerron ensi kerralla lisää. Vaikkei rakas harrastukseni saanutkaan tällä kertaa enempää palstatilaa, mainittakoon että viisi kertaa tälläkin viikolla on harrasteen parissa aikaa vietetty. Ettei kukaan siellä nyt luule, että tämä on vain joku Marjanpoimijan blogi. Sienikoiramatonpesijän blogi. Koiranrapsuttajan päiväkirja. Kyllä kuule nosteltu on! Kerran meinasin hengästyäkin! Ja olen melkein varma, että se oli hikeä mikä eilen iholtani tippui, mutta en ole varma enkä kehtaa keltään kysyä. Tai sitten olin vain juonut huolimattomasti vesipullosta, voi se olla niinkin. Siitä kuitenkin lisää ensi kerralla!