maanantai 3. elokuuta 2015

Tuhansien iloisten klikkausten blog'


























Tulin ylpeänä kertomaan, että kertomuksiani elävästä elämästä on klikattu tuhansia kertoja! Se on paljon näin vähän aikaa olemassa olleelle blogille. Kiitos siitä! Virolaiset ystäväni kertoivat myös suomentavansa tätä niille virolaiskavereille jotka eivät niin hyvin suomea osaa. Kyllä lämmittää mieltä moinen! Oikein koppasee syvänalasta! Vaikka täällä minä vaan omiani lätisen enkä aina ole ollenkaan varma onko siellä ruudun toisella puolella ketään. Kai siellä siis on!

Lupasin myös lähettää erityisterveiset Savonlinnan oopperajuhlakuoron miehille. Siispä: erityisterveiset Savonlinnan oopperajuhlakuoron miehille Voimaserkulta!

Miehistä päästäänkin tärkeämpään asiaan nimittäin naisiin. Sain kollegoiltani oopperajuhlakuoron sopraanoilta kiitokseksi äänenvalvojan pestistäni lahjakortin urheiluliikkeeseen. Vihdoin pystyin satsaamaan painonnostokenkiin! Kerrassaan loistavaa, kiitos vielä teille! Mulla on siis ensimmäinen sponssituote käsiss.. jaloissani, tuntuu tärkeältä!

Tänään palasin Omalle Salille. Kylläpä tuntui onnekkaalta saada palata tuttujen tuoksujen (KYLLÄ, kumimaton tuoksu huumaa tajunnan!), äänimaailmoiden ja ennen kaikkea tuttujen ja tärkeiksi muodostuneiden ihmisten pariin. Blogin nimen tosin meinasin tämänpäiväisen perusteella vaihtaa Heikkopeikoksi, koska nnnnnnnnggghhh... ärrrrhhhhh.. prrrrrkkklll.... onsenytgrhhhh... mutta päätin antaa itselleni armoa. Mulla on pitkä tie edessä, vasta vähän aikaa olen treenannut ja kesän himmaileva treenityyli on ensimmäinen pidempi jakso jolloin en ole treenannut viidestä kuuteen kertaa viikossa. Se suattap tehä ihan hyvvää!

Mutta rehvastelevaan tyyliini toistan itseäni: tuhansia klikkauksia. Tuhansia! Tätä menoa saan jatkuvasti kuunnella sponsorirekkojen peruutusääntä pihallani! Piip-piip-piip! Niiden jatkuva letka pitkin kotikatua saa naapuruston kateellisen raivon partaalle, eikä yritykset lepytellä heitä proteiinijauhein onnistu, ja sponsorirekat vaihtuvatkin yllättäen mätiin tomaatteihin ja koirankakkaan postilaatikossa. Mutta myöhemmin naapuruston illanistujaisissa he muistelevat että se letka, se oli pitkä!

4 kommenttia:

  1. Hih, joo kyllä meitä täällä on, täällä ruudun sisä- eiku toisella puolella. Ja mäkään en tuhansiin klikkauksiin yksinäni pysty, että kyllä täällä on sitten muitakin. :)

    VastaaPoista
  2. Sä oon niin parasta luettavaa; ��

    T:Heidi

    VastaaPoista
  3. Mähän lupasin lukea kaiken mitä kirjoitat, kunhan kirjoitat. Pus!

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista