Vaikka päivät täällä Savonlinnassa vierähtelevätkin lähinnä oopperallisissa toimenpiteissä, saan nauttia myös jonkun verran vapaa-ajasta tänä vuonna. Sitä olen viettänyt joko treenaten niin rankasti, että hampaista ja silmämunista tippuu hikeä, tai ystävien seurassa niin, että silmämunista tippuu nauramisesta johtuvia kyyneleitä. Molemmat tuottaa riemun ihmissydämeen!
Perjaintaina kuorolla oli musiikkiharjoitus linnan sijasta sisätiloissa (ooooh, sisätilat, nuo tasaisten lattioiden tuulensuojaisat paikat!) jonka tauolla löysin tieni koulun punttisalille. Tällaisen niin kutsutun välipuntin voi hyvin suorittaa varttitunnissa leopardihaalarissa ja sandaaleissa, aurinkolasit otsalla. Välipuntti kun on vain rautojen nostelua huvimielessä, kevyesti, ilman tositarkoitusta. Koulun pihalta löysin myös tuollaisen neliön mallisen kahvakuulan, tai kai niitä kutsutaan kahvaneliöiksi kavereiden kesken. Oli tarpeeksi painava!
Lauantaina käytiin kaveriporukalla risteilemässä laivalla Savonlinnan ympäri. Risteilyllä pitää käydä. Risteily on pakollinen vähintään kerran kesässä. Risteily on kiva asia. Ristiin rastiin siinä mennään pitkin järveä.
Linnasta pitää ilmeisesti aina vähän yrittää itse ottaa kuvaa, vaikka mitä luultavimmin kaikki hienot kuvat tästä miljardi vuotta paikallaan seisoneesta kivimörkäleestä on jo otettu. Se aamu- että ilta-auringossa. Edestä ja takaa. Mutta kuva, kuva on otettava! Liikkuvasta laivasta, kaverin pään heiluessa edessä.
Ja voiko olla siistimpää, kysyn vaan voiko, kuin saada viettää aikaa kaiffareiden, kamutzkien, ystisten, bestisten kanssa kalliolla risteilemisasioiden jälkeen kun on kaunis lauantai-ilta? Kaunis savolainen ilta? Voiko?
Ja koska tiistai on kuulemma sellainen päivä, jolloin Savonlinnan lähikunnassa Enonkoskella ei välttämättä olisi niitä sen paholaismaisia ruuhkia, uskaltauduimme H-ystävän kanssa matkaan. Ja totta vieköön! Kaksi sauvakävelijää, yksi pyöräilevä mies, yksi venäläinen auto sekä kirkkoon Enonkosken matkailuesitteiden viereen ilmeisesti kesätyötään suorittamaan laitettu teinityttö mopokypärä sylissään. Siinä sitä riitti, kuhinata kerrakseen!
Suunnilleen siinä itse Enonkoski. Koskettavaa, koski kohisee kovaa. Kova on kosken kuohunta! Kuohuvaa käyntiä kohti keskiviikkoa! Sen jälkeen tulee torstai, joka tunnetaan perjantaita edeltävänä päivänä. Ja kunhan mielensä malttaa, lauantai tulee aivan tuota pikaa ja silloin juhlitaan Boris Godunovin ensi-iltaa ja julkaistaan kuvia Voimaserkusta rooliasussa! Ihanko vähän mieltäkuohuttavaa sellainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti