lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ennätyspäivä


























Kun ihminen onnistuu treenipyrkimyksissään, on luonnollista että hän heittäytyy käsilläseisontaan ja pyytää valmentajansa kuvaamaan tapahtumaa. (Kuvasta ihminen kuitenkin rajaa punoittavan päänsä pois esteetillisistä syistä.) Olin asettanut tavoitteeksi saada takakyykyn ykkösmaksimitulokseksi 90 kg ennen juhannusta, ja eilen se päivä oli! Saattoi päästä pieni tanssimuuvikin siinä. En tiedä miksi nämä muutamat tavoitteet itselleni olin asettanut, mutta sen tiedän miksi aikarajana oli juhannus. Juhannuksena siirryn jo yhdettätoista kertaa Savonlinnaan oopperan pariin kesäksi, joten treenit epäsäännöllistyvät rutkasti. Savonlinnassakin on onneksi crossfitsali jossa voin treenata, mutta en voi kieltää etteikö pieni haikeus olisi jo hiipinyt sydämen tienoille, kun joudun kesän olemaan poissa omalta turvalliselta boksilta. Kaikki ne ihanat treenikamut! Valmentajat! Kyynel..yhyy.. Mutta en saa ajatella sitä vielä! Nyt ryhdistäydyn, iso ihminen!

Ryhdistä päästäänkin toiseen onnistumisasiaan! Opin nimittäin eilen menemään käsilläseisontaan ilman että ährään ensin kädet maahan ja siitä sitten ponkaisen ylös. Olipa taas maailman vaikein asia, voi huhhuh, mutta joku siinä on ajatuksen tasolla näyttäytynyt kamalana peikkona. Että eihän sitä nyt voi tuosta vaan, kaikkea sitä kuuleekin, huhhuh sentään, aihyvänenaika ja voi nääs nääs. Mutta kun päättää tehdä niin sittenhän sitä vaan tekee. Mutta niin vain opin taas uuden asian, mokoma vanha ketku. Ai että! Nääs!

Ennätyksellistä on se, että tällä viikolla olen treenannut käytännössä vain kahdesti, ja molemmilla treenikerroilla on ennätykset paukkuneet. Miksihän sanotaan muuten että ennätykset nimenomaan paukkuvat? Pitäisikö vaan lanseerata joku uusi termi, vaikka että ennätykset vihelsivät? Tai tuuttasivat?

Tämä asia kaipaa selvästi syvempää pohdintaa. Pohdinta tapahtukoon ruohonleikkurin äärellä! Surr! Hurr! Pörr! Lähteköön lauantai-iltasi käyntiin yhtä terhakkasti kuin Stiga, joka "on kulkija luonnoltaan, syntynyt ruohoa leikkaamaan. Ajetaanpa poijat Stigalla vaan, eipä ole nurmikko rempallaan. Huoletonta huvia on leikkuutyö, Stiga kun ruohoa tasaseen syö!"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti