Einari, tuo ruskea pikkukoira, haisevin ystäväni. Ei ole tarinaa ilman Einaria! Ei päivää ilman Einar'puhetta! Syksyllä 2007 olin jo tarpeeksi hokenut "sitku mä oon tarpeeks iso niin mä otan koiran"-mantraa, lupaillut itselleni että "kyl mä sit hoidan sitä ja vien sen ulos vaikka sataa ja harjaan sen turkkia ja me kävellään yhdessä auringonlaskuun." Ja niin meille muutti Eikka.
Siitä kasvoi mainio otus! Aivan hirveä! Ja samalla niin hurmaava! Oikeasti se on vähän räyhänhenkinen, ja jos pitäisi kuvailla suomalais-maantieteellisesti, sanoisin että puukokas eteläpohojalaanen. Mottonsa voisi olla vaikka "asiaa en tunne mutta vastustan."
Sillä on koiramaailmassa muutama hyvä ystävä, liuta vihollisia ja muutama alempiarvoinen jonka kanssa nyt voi armosta lenkkeillä, mutta on ehkä parempi että pitävät hiukan välimatkaa.
Eikassa yhdistyy kaksi rotua, jackrusselinterrieri sekä patterdalenterrieri. Eikassa yhdistyy myös edellä mainittu räyhänhenkisyys sekä jumalaton herkkähipiäisyys. Loukkaantuminen saattaa tapahtua silmänräpäyksessä ilman mainittavaa syytä. Äänen korottaminen sisätiloissa saa hänen pikku korvansa luimistumaan taka-asentoon.
Ja sitten on se toinen puoli, se iloinen ja rohkea starakundi! Terve teille, ette ehkä koskaan ole nähneet näin valloittavaa persoonaa! Tulin kylille vähän kurkoilemaan!
Koska pääasiallisena huoltajanaan minulla on oikeus tarvittaessa häpäistä hänet, niinkuin hänkin on viimeksi tänään häpäissyt minut, kerrottakoon että Eikka on oikea mammanpoika. Oikea nössöjen nössö. Sukanimeskelijä. Vieressänukkuja. Tämä paljastus olkoon kostotoimenpide tämänpäiväisen episodin johdosta. Sen pidemmin tarinaan palaamatta siihen liittyi Einarin suurin vihollinen heti oravan jälkeen, nimittäin äitini kantama sateenvarjo. Siinä käytiin sananvaihtoa, emäntä koulutetulla oopperalaulajattaren äänellään ja koira primitiivisellä TAPANTUONVEHKEEN-haukkuäänellään. Kumpikaan ei voittanut. Kummankaan ääni ei ratkaissut.
Äläkä kerro sille, mutta aion tästedes ilmiantaa sen jokaisen rikkeen tänne. Teen niistä ehkä listaa, jonka sitten julkaisen tarpeen vaatiessa. Sillä on ehkä sen söpöys, mutta mulla on pääsy nettiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti