keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Painava rautakasa

Siirsin itseni juhannuksen jälkeisenä aikana Savonlinnaan koska jonkun tässäkin maailmassa pitää oopperaa laulaa. Jos ihminen päättää haluta ihan jokaikisen hiuskoristeen ja lempilaukun mukaansa, hän silloin valmistautuu ne ihan omin pikku kätösin ja jalkasin kolmanteen kerrokseen kantamaan. Otin tiukan etukenon ja tylyn ilmeen, ja kuudella reissulla ylös-alas-autolle-kirosana-onsenythevonreikä sain kamat tuotua ja aloitin kotiutumisen. Tänä vuonna kesäasuntoni sijaitsee aivan rannassa, ja maisemat on hienot varsinkin kirkkaalla säällä. Lokit pahoine äänineen kuuluu jollain oudolla tavalla pakollisiin kuultaviin kesä-ääniin, ja vaikka niiden huutoa vähän aamyöisin vihaakin niin salaa niistä pikkasen pitää.

Oopperan tekeminen aloitetaan aamulla aikaisin, koska joku meitä viisaampi on joskus päättänyt niin. Sen tekemistä myös jatketaan iltamyöhälle, koska ks. ed. syy. Tästä johtuen työpäivämme on kaksiosainen, ja yleensä päivätauko on syytä käyttää ravinnon hankkimiseen, nauttimiseen ja sulatteluun. Se on viisainta ja järkevinta!

Tai sitten voi, vaikka on väsynyt ja salaa kiukkuinen, päättää mennä paikalliselle boksille treenaam..ista yrittämään. Pienessä nälässä. Voi kuvitella itsestään liikoja, ladata jumalattoman kasan rautaa tangon päihin ja ruveta nostelemaan. Siinä sitten ihmetellään jo lämmitellessä kun sykkeet on ihan pikkasen liian koholla ja hiki valuu silmistä ja kynsistä ja kaikkialta. Silti vaan pitää vähän kokeilla josko nousis jo hei se 120 kg maasta. Kuules likka, mitäpä luulet, noilla yöunilla? Jos normaalisti nukut yksitoista tuntia ja täällä on pärjättävä sillä tavallisen ihmisen kahdeksalla? Jos et oikein ole syönyt lounasta? Niin mitäpä lähtisit veikkailemaan? 

Kyllä ei inahtanutkaan. Pysyköön ennätyksenä se entinen 115 kg. Jatkoin muina naisina muihin hommiin, tein samaa mitä lahtelaiset crossfit-kamuni tekevät tänään eli push pressiä. Siitä(kään) ei jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa. Ei niin mitään. Tulin, näin, läksin pois. Mutta päätin kyllä etten ehkä tällä viikolla edes yritä mennä treenien jälkeen treenaamaan ennen treenejä, eli töiden välissä urhoilemaan. Tämän viikon Boris Godunov-harjoitusten jälkeen kesän oopperaproduktioista harjoitusvuoroon tulee La Traviata, jossa en ole mukana. Se tarkoittaa joko aamu- tai iltavapaita ja sehän sopii! Vähänkin löysemmällä työtahdilla treenaamisen pystyisi tähän työperiodiin yhdistämään, mutta koska tulin kesäksi tähän kaupunkiin tehdäkseni töitä oopperan parissa enkä väsymään tarpeettomasti, treenaamisen aika on myöhemmin. Ensi viikolla siis!

Hölkkälenkkejä ei sitten lasketa. Jos näet dieseljunamaisen hitaasti kulkevan punakkakasvoisen otuksen luurit korvilla liikkuvan Savonlinnan suunnalla, se olen minä vain!

Ja kyllä mulla on hassut peukalot!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti